Koska olen vielä hyvinkin nuori niin muistan nuoruuteni hyvin.
Siihen kuului paljon pelien peluuta ja elokuvia enkä itse ole millään tavalla väkivaltainen tai syrjäytynyt.
Olen miettinyt asiaa moneen kertaan ja olen tullut tulokseen ettei peleillä tai elokuvilla oli minkäänlaista vaikutusta vaan vanhemmilla.
Vanhemmilla on kaikista suurin vaikutus lapseen eli jos antaisin lapsen juosta ulkona selviytymään itse kiusaajista tai en puuttuisi hänen kiusaamiseen ja puhuisin kuinka maailma on niin kovin julma. Millainen kuva tulisi vanhemmat selkeästi eivät välitä joten saatan muuttua kylmäksi kiusaaminen on okei.
Kuulostaa tietysti aika karulta mutta näin minä sen näen.
Minun lapsuudessa minua kiusattiin josta tulin vahvemmaksi en yksinäiseksi tai syrjäytyneeksi ja tästä voin oikeastaan vain kiittää omaa päätäni.
Minä olen pelannut pelejä varmaan 14 vuotiaasta asti, Olen katsonut elokuvia saman verran.
Oikeastaan luulen, että oman äidin ansiosta minusta tuli rehellinen, sosiaalinen ja ystävällinen. Osan asioista olen oppinut itse esim. en oleta kenestäkään mitään. Äitini aina komensi ilmoittamaan mihin menen ja monelta tulen enkä nähnyt tätä millään tavalla ongelmana vaan velvollisuutena. Voin myöntää olen toheltanut kokeillut alkoholia tupakkaa hyvinkin nuorena mutta, aina ilmoitin missä menen.
Minulla oli kotona kotityöt ja tein ne tottakai välillä valitin...
Isäni ryyppäsi joten en oikeastaan voi kittää häntä muusta kuin siitä, että en halua olla kuin hän ja että minusta tuli ihmisenä paljon vahvempi ja ehkä hän on omalla tavallaan vaikuttanut siihen että, osaan tulkita ihmisiä yllättävän hyvin. Hän ei ollut kuin 6 aktiivista vuotta nykyään asuu niin kaukana, että ainoastaan kerran vuodessa nähdään. Joskus toivoin että, hän olisi kuollut koska, kasvoin aikuiseksi liian varhain. Aloin maksamaan laskuni ja ajokoulut ja vaatteeni jo 17 vuotiaana.
Toivon toisinaan että vielä 11-15 vuotiaana olisin voinut leikkiä pihalla ja leikkiä leluilla ja olla LAPSI.
Joten näiden kokemusten perusteella vanhemmalla on suurempi vaikutus kuin kenelläkään muulla.
Eihän kukaan ota koiraa jollei oli sille aikaa. Pitää viedä ulos, pitää kouluttaa, pitää olla aikaa....
Pientä lasta "koulutetaan" samalla tavalla väkivalta ei saa olla ratkaisu jos lapsi ei opi sama pätee koiraan, tällä tavoin koirasta vain tulee agressiivinen ja luultavasti vainoharhainen ihmisiä kohtaan sama lapsessa.
Ei tarvitse lahjoa kumpaakaan namuilla vaan kehuilla kumpaakaan ei lyödä vaan torutaan.
Säännöt eivät ole julmuutta vaan välittämistä. Kukaan ei halua olla huolissaan tai vainoharhainen. En ole elänyt kuplassa vaan yksinkertaisten sääntöjen kanssa ja olen tyytyväinen enkä kadu.
Eikö vanhempia uskalleta syyttää vai ovatko pelit syy nuorten käyttäytymiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti